Ärsyttää...

[shoppailijatar]

Minka, sulla on ihanan positiivinen suhtautuminen asiaan . Taidan yrittää NLP:tä itseeni ja yrittää kääntää ajatusmallini samalla lailla positiiviseksi.... Sanoisinpa kuitenkin 4-kymmenen vuoden kokemuksella, että lihavien ihmisten pyöreydelle ihmiset hymyilee. Kyllä tässä pakostakin on kehittynyt jonkinlainen intuitio/vainu/kyky havainnoida herkästi sanatonta viestintää asian suhteen. Muita ihmisten reaktioita on silmien leviäminen lautasen kokoisiksi tai koko vartalon jäykistyminen hetkeksi - ei kaikilla ihmisillä tietenkään. Toi kyllä kertoo näiden ihmisten suhtautumisesta kaikenlaiseen erilaisuuteen mun mielestä: osa ei tiedä miten suhtautua erilaisuuteen tai osalla voi olla kyseessä inhoreaktio (jäykistyminen) ja osa hämmästyy näkemäänsä (silmien suureneminen) ja osa huvittuu näkemästään (hymyilee - tästä reaktiosta ei tosin tiedä onko mahdollisesti myöskin positiivista?). Sitä kuinka paljon omaa projisointia noihin tulkintoihin siirtyy, en kyllä pysty sanomaan? Sitten on paljon myöskin ihmisiä, jotka suhtautuvat ihanan normaalisti eli koko ei ole heille ongelma tai ehkei myöskään erilaisuus yleensä? En usko, että edellä mainitut on täysin mun omaa kuvitelmaa ja oletan että muillakin on vastaavanlaisia kokemuksia/tuntemuksia?

[rubiina]

Huoh... Mökillä jumissa kuuntelemassa kahden normaalipainoisen ruokakeskusteluja. Ymmärrän keskustelut siitä, kuinka kroppa reagoi iän myötä ruoka-aineisiin eri tavalla, mutta en jaksa kuunnella sitä kun voivotellaan kalorimääriä linnun ruokamäärän kokoisissa annoksissa ihan terveellisessä ruoassa (kasviksia ja pieni vähärasvainen lihapala). Menee järki. Joukosta puuttuu vaan yksi, joka marmattaa joka kerta siitä ettei hän halua jenkkilään kun siellä on vaan kamalasti ällön läskejä ihmisiä... Tunnen melkein olevani toisen luokan kansalainen täällä. Onko normipainoiset noin neuroottisia painonsa suhteen kun itse tiedostaa mittavan ylipainonsa muttei tee siitä numeroa...

[Windy]

Mua ärsyttää kans tuo painokeskustelu AINA ruokapöydässä, jos siinä on muutama ihminen. Musta tuntuu, että aina kun jotkut kerääntyy syömään yhdessä, siinä aletaan puhua kalorimääristä ja laihduttamisesta ja painonhallinnasta...ja miten nyt ei saisi ottaa tätä kakkua tms, kun se pian näkyy taas vyötäröllä jne. Ja miten se ja sekin on onnistuneet laihduttamaan niin ja niin paljon.
Mä olen joskus miettinyt, että johtuuko nuo keskustelut minusta. Alkaako ne ihmiset pelkäämään, että kun ne istuu mun kanssa samassa pöydässä ja syö siinä niitä herkkuja, niin niistä tulee samanlaisia kuin minä. Vai käydäänkö nuo keskustelut oikeasti myös silloin, kun paikalla on ainoastaan normaalipainoisia ihmisiä?


Ärsytti myös kaupassa suunnattomasti yks päivä, kun kävin hakemassa kärryyn oivariinipaketin rasvahyllystä. Niin joku normipainoinen keski-ikäinen nainen tuijotti mua koko sen ajan kun rasvahyllylle kävelin ja sieltä pois. Ja katseesta huokui sääliä. Oikein näki, että hänen olisi tehnyt mieli tulla luennoimaan mulle rasvojen vaaroista ym. (ja moinen luennointi olisi ollut ihan turhaa, itse kun uskon enemmän karppauksen saloihin anyway )

[suvimaaret]

ARGH!

Kävin tänään kaupoilla ennen töihin menoa, kävelin Hgin rautatieaseman sivua pitkin junalle hikisenä ja mietin, että posket on punaiset ja naama hikinen - kiva mennä töihin! Eiköhän samassa joku pultsarinainen huuda kovaan ääneen: MENE PAINONVARTIJOIHIN! Itku meinas päästä. Tuli niin huono mieli. Hetken päästä olin jo vihainen, miksi minä tämmöisestä nyt näin loukkaannun. Vaikka en haluaisi, koko päivän hyvä fiilis tuntuu olevan kadonnut

Mikä siinä onkin, että juopoilla tuntuu aina olevan varaa kommentoida ja haukkua muita? Joskus tekisi mieli vastalahjaksi haukkua minut seuraavan kerran haukkuva juoppo, mutta ehkä en alennu sille tasolle.

[palleroinen]

Tiedän tunteen! Itse saanu pulsuilta kuulla kommentteja omasta lihavuudesta. Pitkän aikaa nielin kiukkuni, mut yks kerta napsahti ja ärähdin takaisin "Menen AA:han!!" Mammahan veti siitä herneen nenään ja alkoi huorittelemaan.. ajattelin etkun näin pitkälle on menty ni kokeillaan nyt sitten kunnolla ja annoin samalla mitalla takaisin. Loppujen lopuksi sen pulsun kaverit totes sille et antaa ny jo olla ja lähtivät notkumaan muualle. Erittelin siinä loppupäivän tuntemuksiani ja täytyy myöntä et omalla kohdallani se tuntui sangen hyvältä sanoa kerrankin takaisin! Toki paha mieli sen naisen sanoista jäi, mutta kerrankin tuli noustua vastarintaan ja pidettyä omia puoliaan. Ei ne lihavat aina niin leppoisia lattiarättejä olekaan

[LiskoNeito]

Sain tuossa 2,5 viikkoa sitten diagnoosin diabetes 2:sta ja lääkäri sitten sanoi että lihavilla ihmisillä hoitotasapainon saavuttaminen on niin vaikeaa että hän suosittelisi laihdutusleikkausta.Vastasin hänelle että se on viho viimeinen hoito johon suostun vasta sitten kun mikään muu ei enää tehoa.Diagnoosin saadessani verensokerini olivat 22, normaali arvo olisi 4 ja 6 välissä, tänä aamuna sokerit olivat 8,3.Alas ollaan tultu hyvää vauhtia ja aion päästä siihen 4-6 välille parin viikon sisällä.Olen toki muuttanut ruokavalioni sokerittomaksi ja ateriarytmini säännölliseksi, syön 4 kertaa päivässä n. 4h välein, sekä otan tietenkin lääkkeeni ja insuliinin säännöllisesti.Ärsyttää tuollaiset lääkärit jotka luulevat että lihava ihminen ei osaisi huolehtia itsestään, pysty muuttamaan elintapojaan jne.Lääkäri ei edes oikein uskonut siihen että olen todellakin laihtunut viimeisen 3v aikana ja kadottanut vyötäröltäni 35cm.Kysyin lääkäriltä myös muiden verikokeitteni tuloksia ja hänen piti hieman nolona tunnustaa että veriarvoni ovat loistavat, en myöskään kärsi korkeasta kolesterolista tai verenpaineesta.Diabetes 2:sta osasin jo ennalta odottaa, koska sekä äitini suvussa on paljon D2:sia ja myös isäni sairastaa D2:sta, eli tilastollisestikkin riskini sairastua oli n.70-80%.
Lääkärille menen seuraavan kerran 17.8. ja meinaan näyttää pitkää nenää lääkärille ja kysyä tarvitsenko vielä muka leikkausta saadakseni verensokerini kuriin.

[rubiina]

Aika jänskää että meni tuota leikkausta suosittelemaan, mun käsityksen mukaan se on tosiaan lääkäreilläkin se vihoviimeinen vaihtoehto jota suosittelevat. Mutta lääkärit tuppaavat olemaan vähän sellaista sorttia, että niistä on kiva huomautella asioista. Toki kaikki eivät ole samaa kastia, mutta yleensä ne lääkärit jää mieleen jotka tykkäävät huomautella mutta eivät tykkää auttaa. En ymmärrä mikä lääkäreillä olisi niin vaikea kysyä nätisti, että varmaan tiedät itse olevasi ylipainoinen mutta teetkö asialle jotain. Toki sellainenkin lääkäri olisi mielenkiintoinen tapaus jota ei tippaakaan kiinnostaisi toisen hyvinvointi, mutta kun senkin voi osoittaa monella eri tavalla. Nuo huomauttelevat lääkärit tosin ovat oma alalajinsa. Mutta kun ei niin ei, ilkeästi siitä pitää aina huomauttaa alta kulmain, että laihduttaminen olisi paikallaan. Toki on päässyt sanomaan takaisinkin että tiedätkös mitä, parhaillaan käyn kyseisessä puljussa painonhallintahoitsulla ja arvon lääkäri olisi voinut sen itse myöskin koneeltaan tietokannasta tarkistaa. Tähän lääkäri vain paukautti että no onko se paino muka sitten tullut alas Hitsi kun löysin ihanan lääkärin jolla oli oikeasti auttamisen haluja, mutta kun lopetin työt niin siinä meni sekin. Nyt yritän tehdä asioille jotain itsekseni kun en enää jaksa sitä että lääkäreitä ei vaan kiinnosta.

[shoppailijatar]

Heh. Pakko oli tulla kommentoimaan tätä lääkäriasiaa... Mua huvittaa (ei ärsytä) suunnattomasti, kun moni - varsinkin arvauskeskuksen miespuoliset - lääkäri kuulostaa jopa närkästyneeltä, kun mun paastosokeriarvoni on vain 5! Heidän mielestään tuntuu olevan NIIN väärin, että NÄIN lihavalla ihmisellä ei ole korkeaa verensokeria . No, pääsevät kyllä huomauttamaan, että kolesteroliarvo on hieman kohonnut (5,4), vaikka ei vielä lääkitsemistä tarvikaan ja että painoa pitäisi tiputtaa verenpainelääkityksen poistamiseksi. Mutta sekään ei tunnu olevan hyvä, että verenpaine pysyy puolitetulla pillerillä ilman nesteen poistoa hyvänä . En voi muuta kuin nauraa!

[palleroinen]

Joo täällä kans yks yllättynyt et lääkäri itse ehdottanut leikkausta. Mulla painoindeksi on 57 luokkaa, mutta leikkausta ei suositella kun ei ole näyttöä siitä et olisin yrittänyt kunnolla laihduttaa..

[LiskoNeito]

Lääkärini vaihtui juuri ja sain tilalle aika mukavan oloisen nuoren miehen joka oli positiivinen yllätys.Hän ei saarnannut mistään asiasta, ei ehdotellut leikkauksia tms. radikaaleja toimenpiteitä.Kyseli asiallisesti asioista ja nyökytteli sopuisasti kun kerroin millaisia muutoksia olen esim. ruokavaliooni tehnyt.Olen siirtynyt sokerittomaan ruokavalioon ja olen alkanut tarkkailla annoskokoja, ruokarytmini on syömistä 4h välein, ei välipaloja.Lääkäri oli tyytyväinen sokereiden tippumiseen ja kehoitti jatkamaan samaan tahtiin ruokailujen ja insuliinin kanssa.Säädän itse insuliinia pari kertaa viikossa, jotta pääsisin lähelle tavoitearvoja eli paastosokerit siihen 4-6 välille ja ruokailun jälkeiset siihen 7-9 pintaan.Nyt mennään siinä että paasto on 8-9 välillä ja ruokailun jälkeiset 12-14 välillä, vielä on siis matkaa jäljellä ja säätämistä riittää, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.Insuliinia kun ei voi kerralla säätää oikeaksi, eikä määrää voi lisätä kuin max. 8 yksikköä kerralla ja sitten pitää pitää säädössä 3 päivän väli ja kolmen aamun sokereiden keskiarvo määrää kuinka paljon seuraavaa annosta lisätään.
Yllättävän helppoa on ollut kuitenkin sopeutua tähän tautiin, sokereiden mittaamiseen ja inskan pistämiseen.Ensin ajattelin etten ikinä pysty itseäni inskakynällä tökkäämääm, mutta jo parin päivän päästä homma alkoi sujua ilman isompia ongelmia ja nyt menee jo rutiinilla.Verensokereita mittailen vähintään 3 kertaa päivässä, aamulla paastoarvon ja ennen päivällistä ja 2h päivällisen jälkeen.Kelloa pitää nykyään tarkkailla hieman useammin ja miettiä aikatauluja syömisen suhteen, sekä kanniskella pussukkaa käsilaukussa jossa on mittari, liuskat, lansetit, lääkkeet ja inskat.